As you might know, this blog has basically been a place to inform the rare reader about new Softys releases (or the lack of, as the case may be). Until now. I’ve had an epiphany, and I will start telling you about Good Music. Which is an issue of taste of course, but if you’re here reading this and listening to my music, there’s a good chance you will enjoy the music I’ll talk about.

I like chillout music. But in no way do I consider myself an expert on it, defining an “expert on music” as someone who knows all the coolest labels and hottest newcomers. I merely listen, stumble upon artists old and new, and broaden my music collection.

At the time of writing, there are 1872 items labeled as Chill or Downtempo on my iTunes. That’s six and half days of continuous music listening. Counting out my own Softys and Slusnik Luna productions, the most listened tracks are:

  • Sure Thing by St. Germain
  • When Jack Met Jill by Etienne De Crecy
  • The End of Violence – End Title by Ry Cooder
  • The Atomium, Part Two by Stars of the Lid
  • Cloud People by Sweetback

This doesn’t really make these my all time favorite tracks, these just happen to have been played most often by the iTunes shuffle.

11 Responses:

  1. /personal » Blog Archive » What to do with the Softys blog
  2. Jussi V.

    Niko,

    I absolutely love Sweetback’s first album. Obviously, whe i first heard Sade’s backup-band was to release their own album i was excited. Even more so when i made the connection with the Maxwell’s debut album. My favorites on this great album include Softly, Softly and You will rise. I remember starting to listen on this cd from the beginning all the way to track 6 because of the nice laidback overall atmosphere…

    Stuartman’s (i suppose he’s responsible) production is stylishly smooth, kinda echoes the 1970′s chicago soul movement; smooth&funky basslines, rich instrumentation and melodies. Even though, as far as i remember, most of the drums on the Sweetback album are programmed :)

    I’ll add some some nice tracks (not exactly chillout):

    • Serge Gainsbourg: Valse de melody
    • Archie Whitewater: Cross country
    • Leroy Hutson: Love to hold you close
    • Norma Jean Bell: Come into my room & You Belong To Me
    • Moodyman: I Can’t Kick This Feelin When It Hits
      … and of course 100% Pure Poison: Windy C for the Sure thing loop.
  3. niko

    The exact same thing happened to me regarding Sade, Sweetback and Maxwell. It was a great moment to suddenly realize all these three artists sound so good because they have this one guy in common.

    Another truly excellent album that has something in common with the above is Inspiration Information by Shuggie Otis (unfortunately by far the best track on the album, Aht Uh Mi Hed is missing a preview). It’s an original 70s recording, but the vibe is so close to Maxwell for instance, that when I first heard it I doubted if it was old or just a very well made retro record.

  4. Jussi V.

    yes, another highlight on that album is Island Letter. His sound is quite original, and there is something historical in his experiments with early drum machines (most notably on Aht uh me head).

    btw Sweetback released another album a few years ago. I still havent heard it.

    lately been on my playlist:

    brian eno & david byrne – regiment (how did they get that bassline sound so funky?)
    efterklang – prey and the predator (strange new folk)
    tungg – mother’s daughter (beautiful new folk)
    placebo – humpty dumpty (the other placebo, belgian jazzband with 3 extremely rare albums from the 70′s)
    manuel göttsching – E2-E4 (concept album with chess board on cover, this must be early techno from 1981)

  5. Jyri

    Olen kaivellut ja lukenut näitä sun vanhempia blogeja.. hihii olen kapinallinen ja kirjoitan aina suomeksi vaikka muut kirjoittavat englanniksi. Voin kyllä tehdä niinkin mutta välillä vaan on kiva kirjottaa suomeakin kun “online-ajastani” suurin osa päivistä menee englantia vääntäessä milloin minkäkin maalaisten ihmisten kanssa. Sanopa vaan jos haluat niin tästä eteenpäin voin kirjottaa kyllä engelskaa.

    Eniveis kun noita sun erinomaisia levyvalintoja katselee niin mieleen tulee sellaisia ehdotuksia kuin esim. kotimainen Husky Rescue ja levynsä “Country Falls”, onko tuttu? Tai brittiläinen Abakus ja hänen levynsä “That Much Closer To The Sun”. Myöskin norjalainen Bermuda Triangle ja levynsä “Mooger Fooger” voisi upota.. mietin lisää ehdotuksia kunhan vähän kaivelen levyhyllyä. En tosin ole folkkiin tai jazziin koskaan mitenkään syventynyt vaan elektronisempi materiaali on vienyt mukanaan jo 7-vuotiaasta lähtien ja sillä tiellä olen edelleen yli 20 vuotta myöhemmin, tosin aina on sitä ei-koneellistakin musiikkia tullut kuunneltua.

    Edellistä postaajaa korjatakseni, Göttschingin levy on muuten vuodelta ’84, ei ’81. Levyä on ah niin kauniisti sämplätty ja osin Göttschingin suosiollisella avustuksella jopa uudelleen nauhoitettu vuonna ’89 tehtyä klassistakin klassisempaa deep house-biisiä “Sueño Latino – Sueño Latino”:a varten. Tosin oma suosikkini kappaleesta on technogurukaksikko Derrick Mayn & Carl Craigin ’92 tekemä Illusion First Mix joka on aivan jumalaisen kaunis ja hempeän syvällinen 11 minuutin detroit techno -henkinen raita. Kaksikko teki 2 muutakin remiksiä jotka hieman eroavat tästä eivätkä nekään ole huonoja..

  6. Niko/Softys

    Mulla on semmoinen vamma, että jos jotain levyä tai artistia hehkutetaan liikaa, en pysty sitä kuuntelemaan objektiivisesti saatika ostamaan. Kun muutama vuosi kuluu, ostan hehkutetut levyt ja päivittelen miksen ostanut niitä aiemmin. Joten toistaiseksi Husky Rescue on ihan paska, katotaan neljän vuoden päästä uudestaan. :P

    Muut artistit ei olleet tuttuja, pitääpä tsekata.

  7. Jyri

    Joo sama juttu mulla, en oikeastaan koskaan osta hypetettyjä levyjä juuri silloin kuin ne ovat “se juttu” vaan useimmiten jätän ne täysin huomiotta ja ehkäpä saatan ostaa ne sitten joskus paljon myöhemmin kun pöly on laskeutunut, jos vielä silloinkaan. Husky Rescue kai sitten on cool nyt mutta en ainakaan itse ole sitä nähnyt suuremmin hypetettävän missään tai sitten pyörin aivan väärissä piireissä. :D

    Ja lisää lupaamiani muita nimiä jotka voisivat maistua sulle, mikäli eivät ole vielä tuttuja siis. Brittiläisen Heights Of Abraham -poppoon kaksi ensimmäistä albumia “Humidity” sekä “Electric Hush” ovat molemmat aivan loistavia trip hoppia, ambienttia ja jazz-elementtejä yhdistelevää tyylikästä lounge-materiaalia. Jälkimmäisellä levyllä olevan mielettömän kauniin “EVA” -raidan myös Chicane kelpuutti “Visions Of Ibiza” -kokoelmalleen. Kolmatta, viime vuonna ilmestynyttä albumia “Two Thousand And Six” en ole vielä kuullut, pitää siihenkin syventyä jossain vaiheessa.

    Kaksikko Neil Cowley & Ben Mynott eli Fragile State ovat tehneet rauhallista ja melankolistakin downtempo/ambient/future jazz -tyylistä musaa yhdessä nyt 4-5 vuotta ja heidän molemmat levynsä niin “The Facts And The Dreams” -yksi omista suosikeistani- kuin uudempi “Voices From The Dust Bowl” edustavat tyylillisesti genren kärkipäätä, ensimmäinen äänestettiin monessa yhteydessä yhdeksi parhaimmista downtempo-albumeista vuonna 2002. Aika lailla samaa linjaa esim. levyjen “Thievery Corporation – Sounds From The Thievery Hi-Fi” tai “The Egg – Travelator” kanssa, molemmat kun myös ovat niitä artisteja ja levyjä joita ei parane kenenkään tämän musatyylin ystävän missata.

    New London School Of Electronics eli edesmennyt Caspar Pound sekä Larry Lush (=Laurence Elliot-Potter) tekivät aikoinaan ah niin maukasta ambienttia ja julkaisivat loistavan albumin “The Deepest Cut”, tosin heidän ehkä paras ja kaunein tuotoksensa NLSOE:n alla, “The Frenchman”, ei päätynyt tuolle levylle vaan ainoastaan “Trance Europe Express vol. 2″ -kokoelmalle joka ei tosin ole mikään perinteinen trance-kokoelma vaikka nimen perusteella niin voisi kuvitellakin vaan kyseinen kokoelmasarja sisälsi niin trancea, housea, technoa, ambienttia, breakbeattia kuin vähän kaikkea muutakin.

    Hmm tulipa sitten valittua levyjä pääasiassa 90-luvun puolivälin tietämiltä, se aikakausi kun uppoaa meitsiin parhaiten yhä edelleen. Tyylillisesti nämä edustavat kuitenkin juuri sellaista chillouttia mistä itse pidän eniten. Mikäli valintani eivät uppoa niin sano suoraan niin mietin hieman muun tyylisiä vaihtoehtoja tilalle. :D

  8. Niko/Softys

    90-luvun puoliväli on se minunkin musamaun kulta-aika, eli pitääpä tsekata nuokin kaikki…

  9. Jyri

    Joo jotenkin vain tuntuu että silloin musiikkia tehtiin siksi että se oli kivaa, eikä vain siksi että siitä saisi mahdollisimman paljon tuottoa. Muutenkin nyt 2000-luvulla useimmat biisit mitä kuulee vähän joka genressä, ovat jonkinmoisia versiointeja menneiden vuosien hiteistä, joka vihjaa että joko tuottajat ovat laiskistuneet tai ideat vain yksinkertaisesti loppuneet. Joten tässä chillimmässä tyylissä tuollaiset Fragile Staten tyyliset tuoreemmat mutta silti täysin omia ideoitaan käyttävät artistit ovat raikas tuulahdus.

  10. tommi partynen

    hetken ihmettelin että ketäs täällä jauhaa hyvästä musiikista ja bingo! mitäs niko?

    “…Slusnik Luna productions”

    toi archie whitewater/badun sämple on tiukka. ja samoin sweetbackit ym ym

  11. Niko/Softys

    No pitää sit varmaan ruveta taas kirjottelemaan tänne jotain kun lukijoitakin näköjään vielä löytyy. ;)